Mikä ihmeen morsiantaivas?

Vanhoista häätavoista yksi mielestäni elvyttämisen arvoinen ja kaunis tapa / koristus olisi morsiantaivas, jo pelkkä nimi on erittäin kaunis.

Kuvittele, että hääpari astelee vihkipaikalle, jossa odottamassa ovat jo pappi ja vihkipaikalle astellessa molemmin puolin on teltureita eli teltankantaajia, 5-12 paria molemmin puolin hääparia. Vihittävät pysähtyvä papin eteen ja tullaan kohtaan, jossa hääpari polvistuu rukoukseen.

Sillä hetkellä teltureista ensimmäinen hulmauttaa käsivarrellaan pitämänsä suuren, kauniin ja värikkään, hapsureunaisen silkkihuivin ilmaan hääparin ylle, toisten tarttuessa reunoista kiinni. He kannattelevat hääparin yllä teltaa, kuin taivasta, heidän ollessaan polvistuneina.

Teltan levittämistavat vaihtelivat eripuoillla Suomea, yleensä kuitenkin teltaa pidettiin ensin parin takana ja ratkaisevassa vaiheessa se siirrettiin hääparin ylle. Teltaa kannateltiin hääparin yllä heidän ollessa polvistuneina rukoukseen.

Telta eli morsiustaivas
On omaksuttu kotivihkiäisiin alunperin kirkosta, joista sitä 1600- ja 1700 luvuilla lainattiin kotivihkiäisiin. Sillä pyrittiin jäljittelemään kirkossa morsiustuolin yllä ollutta katosta. Siitä käytettiin useita nimityksiä, kuten: telta, tella, teltta, päll (suomenruots.), moriustaivas, morsiantaivas, himiln (suomenruots.)

Kirkollinen tausta ja siunaus
Katolisen kirkon kirkkoisä Ambrosius (340-397) on sanonut, että :"avioliitto tulee pyhittää papillisella verholla". Paavi Nicolaus 1 on sanonut kirjeessään 866 parin ottavan vastaan siunauksen ja taivaalllisen verhon (velamen caeleste) vertauskuvaksi siitä siunauksesta, jonka Aatami ja Eeva saivat paratiisissa. Sillä siunattiin siis lisääntymistä ja hedelmällisyyttä.

Keskiaikaisessa morsiusmessussa papit toimivat siunauksen siirtäjinä ja levittivät vaatteen hääparin ylle parin istuessa kuorissa morsiuspenkissä. Katosta oli kannattelemassa neljä pappismiestä. Katos oli neliskulmainen puukehykseen pingotettu vaate, jota pidettiin ylhäällä kustakin nurkasta sauvalla. Se oli kuin valtaistuinkatos.

Kenelle morsiustaivas ?
Vanhan kirkollisen perinteen mukaan, morsiusmessu ja telta suotiin ensimmäiseen avioliittoon vihittäville. 1809 vuodelta olevassa Ruotsin kirkkokäsikirjassa on ollut vielä vuonna 1917 maininta, että "se ej tapahdu Leski-Morsiamen ja ikään tullutten ylitse".

Kotivihkiäisissä teltan pito hääparin yllä säilyi 1800 luvun lopulle ja vielä 1920 luvulla. sitä saatettiin Keski-Pohjanmaalla käyttää. Myöhemmin 1700 luvulla teltanpitäjien tehtävää alkoivat suorittaa naimattomat säätyläishenkilöt tai morsiuspojat- ja tytöt.

Morsiustaivas katossa
Paikoitellen telta saatettiin kiinnittää hääparin paikalle kattoon vihkipaikalle ja se oli monikerroksinen silkistä ja fransulakanoista rakennettu todellinen morsiantaivas. Tavan on arveltu liittyneen siihen, että kirkon käytäntö haluttiin siirtää kotihäihin. Moriustaivaita on kuitenkin tehty tupien kattoon myös silloin, kun vihkiminen oli kirkossa.

Näin ollen on todennäköisempää, että kattoon kiinnitetyn morsiustaivaan lähtökohta on ollut jo 1500 luvulla Ruotsissa tunnetut baldakiinit eli hovissa, virastoissa ja julkisilla vastaanotoilla pöydän yläpuolella käytetty kuninkaan vaakunalla varustettu koristeellinen katos.

Uusia sovellutuksia
Ilokseni voin kertoa, että olen tänä talvena nähnyt häissä morsiantaivaan. Se oli rakennettu häätilaisuuteen, jossa vihkiminen tapahtui kartanolla salissa. Otin siitä myös kuvan, koska tässä morsiantaivaasa oli myös 2000 luvun tekniikka käytössä, sen katossa oli oikeasti tähtitaivas, jos et usko kurkista morsiustaivasta.

Lähde suomalaiset häätavat: ML Heikinmäki