Kaason alkulähteillä

Hääjuhlan kannalta tärkeällä henkilöllä on monta nimeä. Tiesitkö, että kaaso on alunperin suomalaisessa perinteessä satoja vuosia vanha tapa. Kaaso on alunperin ollut morsiamen pukija, ja "virka" on ollut tavoiteltu ja arvkokas tehtävä. Eripuolilla Suomea on tämän tehtävän tekijästä käytetty erilaisia nimiä, toimenkuva on ollut kokolailla samanlainen.

Morsiamen pukija säätyläispiireissä
Morsianta on aikojen alusta koristeltu ja kaunistettu juhlaan. 1600 luvulla säätyläispiireissä morsiamen pukijaksi pyrittiin valitsemaan varakas ja vaikutusvaltainen rouva, jolla oli paljon koruja (tai mahdollisuus lainata niitä lisää tarvittaessa), joilla hän voi morsianta koristaa. Tapana oli käyttää aitoja koruja. Ruotsin vallan aikana Ruotsissa kirkkoihinkin hankittiin 1700 luvulla morsiuskoruja, joita lainattiin vihkitilaisuuksiin, Suomessa ei pystytty vastaavaan vaan pappilanemännät pukivat talonpoikaismorsiamia.

1664 hallitus vaikutti käytäntöihin säätämällä ylellisyysasetuksen, joka määritteli millaisia koruja eri säätyjen morsiamet saivat käyttää. Tämä johti siihen että lainaaminen loppui ja morsiamen pukijan tehtävä vakiintui miltei ammattimaiseksi tehtäväksi, jota kaupungissa hoiti yleensä porvarisvaimo maaseudulla papinvaimo tai kartanonrouva.

Mikä on kruunurouva
Suomalaisen hääperinteen kauneimpia ja värikkäimpiä koristuksia on ollut morsiuskruunu. Helykruunua on käytetty häissä morsiamen koristeena koko Suomessa lukuunottamatta Pohjois-Suomea, Karjalaa ja Itä- ja Pohjois-Savoa.

Morsiuskruunu oli ulkonäöltään alueittain vaihteleva, mutta näyttäviä ja suuria koristeita. Korkeus vaihteli 20 cm jopa puoleen metriin, kruunu oli pyöreä ja leveni ylöspäin. Kruunua kutsuttiin kuvaavasti helykruunuksi, koska se oli koristeltu värikkäillä tinapaperisuikaleilla, metellihelyillä, lasihelmillä ja peileillä, joskus jopa höyheniä käytettiin koristeina.

Kruunurouva on yksi kaasosta käytetty nimitys, joka tulee hänen morsiamelle lainaamastaa kruunusta. Muita morsiamen pukijasta ja seuralaisesta käytettyjä nimityksiä olivat mm.: kaaso, kaase, ruunaaja, ruunari, ruunuttaja, ruunukaaso, hopiafrouva, hopiakaase, hopiakroosa, hopiamaakari, kruufrouva, hankkija, hankihtija, vaatissija tai vaateittaia. Joten ei kun valitsemaan millä näistä kauniista nimistä tämän päivän kaaso haluaa itseään kutsuttavan? Mahdollisuuksia persoonallistaa juhlaa !

Kaason tehtävät ennen vanhaan
Kaason tehtäviin ei kuulunut pelkästään pukea ja riisua morsian, hän myös opasti kantamaan kruunua ja huolehti morsiamen asun edustavuudesta juhlan aikana. Ja juhlahan jatkui 1800 luvulla useita päiviä, siitä lisää tarinaa myöhemmin. Joka tapauksessa oli tärkeää, että tanssin huiskeessa keikahtanut kruunu korjattiin oikeaan asentoon.. morsian on suomenruotsalaisia pohjanmaan alueita lukuunottamatta pitänyt kruunua päässään yhtäjaksoisesti jopa päiviä.

Morsiusvakka
Kruunurouva säilytti morsiusvakassa kruunua ja tykkimyssyjä. Vakka on puinen ovaalinmuotoinen tai pyöreä, taivutetusta puuviilusta valmistettu säilytysastia, joita talonpoikaiskulttuurissa käytettiin ennen laukkuja. Vakat olivat perinteisesti kauniisti maalaamalla koristeltuja ja niihin on usein maalattu myös omistajan nimikirjaimet. Vakkojen valmistustaito ei ole täysin kadonnut vaan niitä valmistetaan tänä päivänäkin käsityöpajoissa .

Kuka sai käyttää kruunua
Sääntönä ennen vanhaan oli, että valkoinen puku, kruunu ja huntu kuuluivat vain neitsytmorsiamelle eli neitseelle. Jos ei sitten ollut ihan "kelvollinen" kruunun alle astumaan, kruunun tilalla käytettiin kukkaseppelettä. Kruunun käyttäminen oli myös varallisuuden symboli, kaikilla ei ollut varaa viettää Kruunuhäitä.

Tämän päivän morsiuskruunu
Morsiuskruunu on vuosien saatossa korvautunut kukkaseppeleellä, kukkakoristeella tai pienellä tiaralla tai pienellä hopeisella tms. kruunulla. Morsiuskruunusta näin tänä talvena vietetyissä häissä myös uuden mielestäni loistavan idean, jossa sitä käytettiin aivan uudella tavalla. Se on jo toinen tarina, joka ansaitsee ihan oman juttunsa oikein kuvan kera.

Lähteinä tämän jutun tietoihin on olllut mm. kirjat Suomalaiset häätavat ja Kahden kauppa.