maanantai 23. helmikuuta 2009

Jaa "aarteesi" osallistu morsiusvakan täyttämiseen

Ennen vanhaan perimätieto kulki "suusta suuhun", tänä päivänä meillä on vähän parempi konsti tämä internet.

Minä kirjoitan tätä morsiusvakkaa siksi, että tuo toiveeni vanhojen kauniiden ja moninaisten hääperinteiden uudelleen "herättämisestä" toteutuisi. Haluaisin myös, että uusista syntyneistä ideoista ja perinteistä olisi iloa kaikille.

Osallistukaa ja olkaa lukijat mukana täyttämässä tätä morsiusvakkaa, jakakaa hyvät, kauniit, hauskat ideat ja kirjoittakaa kokemuksistanne ja keksimiästänne uusistaa juhlaperinteistä.

Mikä ihmeen morsiantaivas?


Vanhoista häätavoista yksi mielestäni elvyttämisen arvoinen ja kaunis tapa / koristus olisi morsiantaivas, jo pelkkä nimi on erittäin kaunis.

Kuvittele, että hääpari astelee vihkipaikalle, jossa odottamassa ovat jo pappi ja vihkipaikalle astellessa molemmin puolin on teltureita eli teltankantaajia, 5-12 paria molemmin puolin hääparia. Vihittävät pysähtyvä papin eteen ja tullaan kohtaan, jossa hääpari polvistuu rukoukseen.

Sillä hetkellä teltureista ensimmäinen hulmauttaa käsivarrellaan pitämänsä suuren, kauniin ja värikkään, hapsureunaisen silkkihuivin ilmaan hääparin ylle, toisten tarttuessa reunoista kiinni. He kannattelevat hääparin yllä teltaa, kuin taivasta, heidän ollessaan polvistuneina.

Teltan levittämistavat vaihtelivat eripuoillla Suomea, yleensä kuitenkin teltaa pidettiin ensin parin takana ja ratkaisevassa vaiheessa se siirrettiin hääparin ylle. Teltaa kannateltiin hääparin yllä heidän ollessa polvistuneina rukoukseen.

Telta eli morsiustaivas

On omaksuttu kotivihkiäisiin alunperin kirkosta, joista sitä 1600- ja 1700 luvuilla lainattiin kotivihkiäisiin. Sillä pyrittiin jäljittelemään kirkossa morsiustuolin yllä ollutta katosta. Siitä käytettiin useita nimityksiä, kuten: telta, tella, teltta, päll (suomenruots.), moriustaivas, morsiantaivas, himiln (suomenruots.)

Kirkollinen tausta ja siunaus
Katolisen kirkon kirkkoisä Ambrosius (340-397) on sanonut, että :"avioliitto tulee pyhittää papillisella verholla". Paavi Nicolaus 1 on sanonut kirjeessään 866 parin ottavan vastaan siunauksen ja taivaalllisen verhon (velamen caeleste) vertauskuvaksi siitä siunauksesta, jonka Aatami ja Eeva saivat paratiisissa. Sillä siunattiin siis lisääntymistä ja hedelmällisyyttä.

Keskiaikaisessa morsiusmessussa papit toimivat siunauksen siirtäjinä ja levittivät vaatteen hääparin ylle parin istuessa kuorissa morsiuspenkissä. Katosta oli kannattelemassa neljä pappismiestä. Katos oli neliskulmainen puukehykseen pingotettu vaate, jota pidettiin ylhäällä kustakin nurkasta sauvalla. Se oli kuin valtaistuinkatos.

Kenelle morsiustaivas ?
Vanhan kirkollisen perinteen mukaan, morsiusmessu ja telta suotiin ensimmäiseen avioliittoon vihittäville. 1809 vuodelta olevassa Ruotsin kirkkokäsikirjassa on ollut vielä vuonna 1917 maininta, että "se ej tapahdu Leski-Morsiamen ja ikään tullutten ylitse".

Kotivihkiäisissä teltan pito hääparin yllä säilyi 1800 luvun lopulle ja vielä 1920 luvulla. sitä saatettiin Keski-Pohjanmaalla käyttää. Myöhemmin 1700 luvulla teltanpitäjien tehtävää alkoivat suorittaa naimattomat säätyläishenkilöt tai morsiuspojat- ja tytöt.

Morsiustaivas katossa
Paikoitellen telta saatettiin kiinnittää hääparin paikalle kattoon vihkipaikalle ja se oli monikerroksinen silkistä ja fransulakanoista rakennettu todellinen morsiantaivas. Tavan on arveltu liittyneen siihen, että kirkon käytäntö haluttiin siirtää kotihäihin. Moriustaivaita on kuitenkin tehty tupien kattoon myös silloin, kun vihkiminen oli kirkossa.

Näin ollen on todennäköisempää, että kattoon kiinnitetyn morsiustaivaan lähtökohta on ollut jo 1500 luvulla Ruotsissa tunnetut baldakiinit eli hovissa, virastoissa ja julkisilla vastaanotoilla pöydän yläpuolella käytetty kuninkaan vaakunalla varustettu koristeellinen katos.

Uusia sovellutuksia
Ilokseni voin kertoa, että olen tänä talvena nähnyt häissä morsiantaivaan. Se oli rakennettu häätilaisuuteen, jossa vihkiminen tapahtui kartanolla salissa. Otin siitä myös kuvan, koska tässä morsiantaivaasa oli myös 2000 luvun tekniikka käytössä, sen katossa oli oikeasti tähtitaivas, jos et usko kurkista morsiustaivasta.

Lähde suomalaiset häätavat: ML Heikinmäki

perjantai 20. helmikuuta 2009

2009 Tiian ja Marin Morsiuskruunu

Näyttävä vaaleanpunainen helykruunu oli valmistunut kaaso Marin ja morsiamen Tiian yhteistyönä. Siinä kiilteli muun muassa aitoja hopealusikoita, vaaleanpunaisia höyheniä, paljetteja.
Perinteisestihän ennenvanhaan morsian kruunattiin helykruunulla ja hän kantoi sitä päässään koko juhlan ajan, jopa päiviä kun juhlat ennenvanhaan kestivät useita päiviä.

Vasta viime metreillä tuli kaaso Marille ja morsian Tiialle idea kruunun uudesta käyttötavasta, ja minun mielestäni se oli loistava innovaatio. Hääjuhlan aikana morsianta ei kruunattukaan, vaan seuraava morsian joka oli vieraiden joukossa. Eli ei kimpunheittoa vaan seuraavan morsiamen kruunaaminen. Saattopuheessa oli myös ajatus siitä, että jos omien hääjuhlien järjestäminen ottaa kovasti kukkarot, hopealusikat voi tarvittaessa pantata:)

Tässä yhdistyy hauskalla tavalla vanha suomalainen hääperinne aivan uuteen keksintöön, seuraavan morsiamen kruunaamiseen. Paljon mielenkiintoisempaa kuin perinteinen kimpunheitto. Ideakuvagalleriassani on kuva morsiuskruunusta.

torstai 19. helmikuuta 2009

Kaason alkulähteillä

Hääjuhlan kannalta tärkeällä henkilöllä on monta nimeä. Tiesitkö, että kaaso on alunperin suomalaisessa perinteessä satoja vuosia vanha tapa. Kaaso on alunperin ollut morsiamen pukija, ja "virka" on ollut tavoiteltu ja arvkokas tehtävä. Eripuolilla Suomea on tämän tehtävän tekijästä käytetty erilaisia nimiä, toimenkuva on ollut kokolailla samanlainen.

Morsiamen pukija säätyläispiireissä
Morsianta on aikojen alusta koristeltu ja kaunistettu juhlaan. 1600 luvulla säätyläispiireissä morsiamen pukijaksi pyrittiin valitsemaan varakas ja vaikutusvaltainen rouva, jolla oli paljon koruja (tai mahdollisuus lainata niitä lisää tarvittaessa), joilla hän voi morsianta koristaa. Tapana oli käyttää aitoja koruja. Ruotsin vallan aikana Ruotsissa kirkkoihinkin hankittiin 1700 luvulla morsiuskoruja, joita lainattiin vihkitilaisuuksiin, Suomessa ei pystytty vastaavaan vaan pappilanemännät pukivat talonpoikaismorsiamia.

1664 hallitus vaikutti käytäntöihin säätämällä ylellisyysasetuksen, joka määritteli millaisia koruja eri säätyjen morsiamet saivat käyttää. Tämä johti siihen että lainaaminen loppui ja morsiamen pukijan tehtävä vakiintui miltei ammattimaiseksi tehtäväksi, jota kaupungissa hoiti yleensä porvarisvaimo maaseudulla papinvaimo tai kartanonrouva.

Mikä on kruunurouva
Suomalaisen hääperinteen kauneimpia ja värikkäimpiä koristuksia on ollut morsiuskruunu. Helykruunua on käytetty häissä morsiamen koristeena koko Suomessa lukuunottamatta Pohjois-Suomea, Karjalaa ja Itä- ja Pohjois-Savoa.

Morsiuskruunu oli ulkonäöltään alueittain vaihteleva, mutta näyttäviä ja suuria koristeita. Korkeus vaihteli 20 cm jopa puoleen metriin, kruunu oli pyöreä ja leveni ylöspäin. Kruunua kutsuttiin kuvaavasti helykruunuksi, koska se oli koristeltu värikkäillä tinapaperisuikaleilla, metellihelyillä, lasihelmillä ja peileillä, joskus jopa höyheniä käytettiin koristeina.

Kruunurouva on yksi kaasosta käytetty nimitys, joka tulee hänen morsiamelle lainaamastaa kruunusta. Muita morsiamen pukijasta ja seuralaisesta käytettyjä nimityksiä olivat mm.: kaaso, kaase, ruunaaja, ruunari, ruunuttaja, ruunukaaso, hopiafrouva, hopiakaase, hopiakroosa, hopiamaakari, kruufrouva, hankkija, hankihtija, vaatissija tai vaateittaia. Joten ei kun valitsemaan millä näistä kauniista nimistä tämän päivän kaaso haluaa itseään kutsuttavan? Mahdollisuuksia persoonallistaa juhlaa !

Kaason tehtävät ennen vanhaan
Kaason tehtäviin ei kuulunut pelkästään pukea ja riisua morsian, hän myös opasti kantamaan kruunua ja huolehti morsiamen asun edustavuudesta juhlan aikana. Ja juhlahan jatkui 1800 luvulla useita päiviä, siitä lisää tarinaa myöhemmin. Joka tapauksessa oli tärkeää, että tanssin huiskeessa keikahtanut kruunu korjattiin oikeaan asentoon.. morsian on suomenruotsalaisia pohjanmaan alueita lukuunottamatta pitänyt kruunua päässään yhtäjaksoisesti jopa päiviä.

Morsiusvakka
Kruunurouva säilytti morsiusvakassa kruunua ja tykkimyssyjä. Vakka on puinen ovaalinmuotoinen tai pyöreä, taivutetusta puuviilusta valmistettu säilytysastia, joita talonpoikaiskulttuurissa käytettiin ennen laukkuja. Vakat olivat perinteisesti kauniisti maalaamalla koristeltuja ja niihin on usein maalattu myös omistajan nimikirjaimet. Vakkojen valmistustaito ei ole täysin kadonnut vaan niitä valmistetaan tänä päivänäkin käsityöpajoissa .

Kuka sai käyttää kruunua
Sääntönä ennen vanhaan oli, että valkoinen puku, kruunu ja huntu kuuluivat vain neitsytmorsiamelle eli neitseelle. Jos ei sitten ollut ihan "kelvollinen" kruunun alle astumaan, kruunun tilalla käytettiin kukkaseppelettä. Kruunun käyttäminen oli myös varallisuuden symboli, kaikilla ei ollut varaa viettää Kruunuhäitä.

Tämän päivän morsiuskruunu
Morsiuskruunu on vuosien saatossa korvautunut kukkaseppeleellä, kukkakoristeella tai pienellä tiaralla tai pienellä hopeisella tms. kruunulla. Morsiuskruunusta näin tänä talvena vietetyissä häissä myös uuden mielestäni loistavan idean, jossa sitä käytettiin aivan uudella tavalla. Se on jo toinen tarina, joka ansaitsee ihan oman juttunsa oikein kuvan kera.

Lähteinä tämän jutun tietoihin on olllut mm. kirjat Suomalaiset häätavat ja Kahden kauppa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Miksi kirjoitan hääperinteistä ?

Suomalaiset vanhat hääperinteet ovat jo pitkään olleet kiinnostukseni kohde. Olen perehtynyt niihin tutustumalla niistä kertovaan kirjallisuuteen ja saanut jo pikku tyttönä maalaisromantiikan kärpäsen pureman katsoessani "Kulkurin valssia". Haaveillut "linnoissa kreivien häät vietetään" maailmasta... :)

Suomalainen vanha hääperinne on hyvin rikasta ja moninaista, eri puolilla Suomea on ollut omia kauniita häätapoja. Olen huomannut, että monille oman juhlaperinteemme tavat ja uskomukset ovat vieraita. Niistä kuitenkin saa loistavia ideoita juhlaohjelmiin ja ne tarjoavat virikkeitä kekseliäille omia juhlia suunnitteleville. Ja ne ovat lisäksi hauskoja.

Työssäni juhlapaikan yrittäjänä olen jo useiden vuosien ajan ollut etuoikeutettu seuraamaan 2000 luvun hääjuhlien viettotapoja. Ulkomailta tulleet tavat ovat sekoittuneet vanhoihin suomalaisiin ja elättelen toivoa, että vanhatkin tavat jatkaisivat elämäänsä uudessa nousussa, vaikka vähän "tuuntattuina" meidän aikaamme sopiviksi.

Niin miksi siis aloitan kirjoittaa tätä morsiusvakkaa? No siksi, että tuo toiveeni toteutuisi, siksi että haluaisin tästä syntyvän vakan, jossa minun lisäkseni myös lukijat jakaisivat omia uusia ideoitaan ja keksimiään uusia juhlaperinteitä. Ja tietenkin siksi, että näen myös aivan uusien ideoiden syntyvän, joskus vahingossakin, mutta ehkä niistä tulee perinteitä jos joku muukin päättää liittää ne juhliinsa.